Haasteita päin

Aloitin uuden tanssikurssin opetuksen viime syksynä. Kurssi pidetään pienessä kunnassa lähellä kotikaupunkiani. Työmatkaa yhteen suuntaan on kuitenkin yli 40 kilometriä, mikä on mulle melko pitkä etäisyys.

Minulla on sellainen sairaus, joka helpottaa nukahtamista ja joskus tekee oloni voimakkaasti väsyneeksi, eli narkolepsia cum catapleksia (=narkolepsia ilman äkillistä lihasvelttoutta). Pitkän matkan ajaminen on mulle hankalaa tai mahdotonta. Onneksi on olemassa lääke, joka piristää ja pitää mielen virkeänä. Lääke ei kuitenkaan estä nukahtamasta, jos pohjalla on paljon väsymystä tai hieman kertynyttä univelkaa. Toisin sanoen, jos olen väsynyt, ei passaa ajella autoa.

Kuinka selviän työmatkoista joka viikko?

Ajattelen asian yksinkertaisesti: Ajan, kun olen virkeä. Tanssikurssi on sellaisena päivänä, jolloin mulla ei ole muuta aikataulutettua kalenterissa. Koska olen yrittäjä, voin hoitaa asioita joustavasti. Mitä tää käytännössä meinaa?

Lähden ajamaan tiistaisin kotoa joskus yhden maissa, toisinaan myöhemmin. Pysähdyn tarvittaessa huoltoasemalla tankkaamaan auton, käymään vessassa tai ostamaan evästä. Sitten jatkan kohti Karttulaa, ja kuuntelen auton radiosta YleX:n iltapäivää tai jotain muuta fiiliksen mukaan. Ajan noin 30 minuuttia ja pysähdyn taukoparkkipaikalle ihanan lintutornin viereen. Matkaa kurssipaikalle jää 10 minuuttia.

Lintutornilla suunnittelen tulevaa tanssituntia. Kelistä riippuen olen ulkona enemmän tai vähemmän. Pakkasella on pakko olla ulkona toppavaatteissa ja liikkua, eli tanssia! Kovalla tuulella ja sateella auton sisällä on mukavampaa. Tunnin suunnittelun lisäksi tanssin omaksi ilokseni - lämmitellen samalla kehoa opetusta varten. Raitis ilma tuntuu tekevän ihmeitä. Olen huomannut piristyväni ulkoilmassa, ja usein saan uusia ideoita tai oivalluksia silloin.

Kun ainakin tuleva tunti on valmis päässäni, teen jotain muuta. Monesti olen suunnitellut autossa koreografioita (luovuuteni kukkii kun olen paikallaan, kynä ja luonnosvihko kädessä). Myös toimiva ajan hyötykäyttö on sosiaalisen median päivitys. Tai en tiedä onko se hyödyllistä, mutta sitä joka tapauksessa tulee tehtyä säännöllisesti... Jos mielessä pyörii asioita tai tunnemyrskyä, saatan kirjoittaa runoa. Jos olen väsynyt, nukun päiväunet. Hyvissä ajoin ennen tunnin alkua syön evästä ja lähden ajamaan kurssipaikalle.

Paluumatkan alussa on helppo pysyä virkeänä. Tanssitunnin jälkeen on kivasti adrenaliinia kehossa ja virkeä olo. Yleensä syön jotain pientä heti autossa ja matkan aikana. Joskus kotimatkalla alkaa väsyttämään, ja pitää pysähtyä pienelle voima-nokoselle. Joskus jaksan ajaa helposti kotiin asti heti töiden jälkeen. Pirteänä tunnin jälkeen pitää myös hyvä tanssimusiikki ja kappaleiden mukana laulaminen tai jammailu.

Miksi haluan ajaa ees-taas yhden tunnin takia, vaikka ajaminen on haasteellista minulle?

Olen todennut, että yhdellä kurssilla saa paljon iloa ja hyvää liikettä oppilaiden elämään. Se antaa minulle hyvän mielen ja etäisyys tuo hyvää vaihtelua lähellä oleviin tunteihin. Paljon lisäarvoa oman elämän laadulleni saan kauniista luonnosta matkan varrelta. Kauneus antaa voimaa ja maaseudun rauhallisuus auttaa kuuntelemaan ajatuksiani. Ajomatka voi olla henkilökohtaista lisäarvoa, aikaa itseni kanssa. Uskon, että kaiken pystyy kääntämään parhain päin omalla positiivisella suhtautumisella elämään.